Jaakko Juteini (Jak. Judén)
JUTEINI-KIRJA
V-P. Bäckman, toim.


Jaakko Juteini (1781-1855) oli runoilija, kirjailija, kielitieteilijä ja filosofi, jonka elämä ja toiminta sijoittuvat syntysanojaan tapailevan kansallisen kulttuurimme alkutaipaleelle. Juteini oli syntyjään hämäläinen, kotoisin Hattulasta, mutta teki elämäntyönsä maistraatin sihteerinä Viipurissa. Hän opiskeli Turun Akatemiassa mm. Franzénin johdolla, mutta taloudellisten vaikeuksien johdosta ei koskaan saattanut opintojaan loppuun.

Vaikka Juteini oli juhlittu kirjaniekka jo eläessään, hänenkään elämänsä ei ollut ongelmatonta. Hänen synkimmäksi ansioksi koitui joutuminen päähenkilöksi mitä omalaatuisimpaan kohtaukseen, ainutkertaiseen koko suomalaisen kirjan historiassa: teos Anteckningar — vei Juteinin ja hänen kirjanpainajansa lakitupaan, jossa tekijät todettiin syypääksi jumalanpilkkaan ja teoksen koko painos poltettiin julkisella roviolla Viipurissa v. 1829. Juteinia masensi myös julkinen nöyryytys kritiikin taholta, ja vaikka purevia vastineita sinkoili takaisinpäin, kirjoittamisen innon voidaan huomata ajoittain laantuneen, pitkäksikin aikaa. Yhtä kaikki, Juteini nautti suurta arvostusta lukijakuntansa keskuudessa. Hänen näytelmänsä olivat kansalle tuttuja ja "Laulu Suomessa" tuttuine iskulauseineen Arwon mekin ansaitsemme/ Suomen maassa suuressa kohosi eräänlaisen kansallislaulun asemaan. Kunniatohtoriksi Juteini seppelöitiin v. 1840. Manttelinperijänsä Aleksis Kiven kurjuutta ja köyhyyttä Juteini ei elämänsä aikana joutunut kokemaan.

JUTEINI-KIRJA esittelee Jaakko Juteinin tuotantoa alkuperäisimmillään: leikkisänä, iskevänä ja rönsyilevänä. Mukaan on valittu satakunta runoa Juteinille tyypillisimmistä aihepiireistä; kansanvalistus ja pureva kritiikki, rakkaus Luojaan ja luotuihin, elämä ja kuolema. Mukana on myös selkoladonnalla varustetut näköissivut Lasten Kirjasta, Juteinin aapisesta, ja siihen liittyvä Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle. Varhaisinta suomenkielistä näytelmäkirjallisuutta edustaa pienoiskomedia Pila Pahoista Hengistä. Kokoelmaa täydentää 12 reipasta laulua tutuimpiin Juteini-runoihin, sointumerkein varustettuna. Kaikki tekstit on uudestaan ladottu, kieliasu ehdottoman alkuperäinen.

JUTEINI-KIRJA muistuttaa Marras Workshopin tehtävästä kirjakustantajana: luoda kirjoja, jotka puuttuvat kirjahyllyistämme!  


Muutama sana Juteinista.

Risto Ahti - Juteini-kirjan alkusanat

Minulla ei ole mitään nykyistä Suomen kirjallisuushistoriaa vastaan.
 
Mieltäni hämmentää se, että tiedän suomalaisen kirjaston luettelot 1850-luvulta ja tiedän, että luetteloissa on runsaasti Juteinin teoksia. Ainoina suomenkielisinä kaunokirjallisina teoksina! Runsaasti. Minne ne ovat kadonneet? Ja minne mies, joka kirjoitti ensimmäiset suomenkieliset taiderunot, näytelmät ja novellit?
 
Onko pahennukseksi sanoa, että Aleksis Kiven Nummisuutarien esikuvana on ollut Juteinin kanssapuheet – tai että Seitsemän veljeksen tarina alkaa kovinkin tarkasti samaan tapaan kuin eräs Juteinin novelli?  Häiritseekö meitä tai Lönnrotia se, että Juteinin runous, juhlavin osa siitä, osoittaa, että kalevalamitta oli täysin elinvoimainen vielä 1800-luvun alussa?
 
Jaakko Juteinin tunteminen on hyödyksi suomalaiselle mielelle. Tämä 200 vuotta sitten työnsä aloittanut kirjailija osoittaa, että suomalainen mieli oli yhteydessä Ranskan vallankumouksen ajatuksiin yhtä nopeasti kuin muukin Eurooppa, ja osoittaa myös sen, että mikään täällä meilläkään ei synny tyhjästä.
 
En kirjoita tähän paljon – muutama terävä huomautus, viilto jäätyneeseen maahan: Jaakko Juteini on tahallaan poistettu historian luetteloista – hänen kohtalonsa on kirjallisessa mielessä traagisin mahdollinen. Jo elinaikanaan hän joutui, merkillistä kyllä hänkin, Kiven tapaan, Ahquist-nimisen miehen toimesta häpeällisen tuomion alaiseksi. Sensuuri tuomitsi hänet sakkoihin ja hänen kirjansa poltettiin julkisesti. Kiven on jälkimaailma nostanut oikeaan korkeuteen, mutta Juteini on lujasti suohon upotettu.
 
Juteinin kuoleman jälkeen suomalaiset kulttuuripiirit päättivät määrätietoisesti rakentaa Suomelle myyttisen menneisyyden ja katkaista siteet itään.  Suomenkieli piti luoda uudeksi läntisiin mittoihin ja kieliin taipuvaksi. Ja Suomen kansa pyhittää. Juteinin tuotannon suora yhteys vanhaan sanontaan ja hänen kertomustensa julkeus ja suorasukaisuus, armottomat kansankuvaukset, oli syytä runebergilaisesti unohtaa. Poistaa kokonaan, olemattomiin. Aleksis Kiven kansankuvaukset ovat Juteiniin kertomuksiin nähden suorastaan yltiöromanttisia, mutta niidenkin nielemisessä oli länteenpäin kääntyneiden ruotsalaista kaunopuhetta ihailevilla kulttuuripiireillä vaikeuksia.
 
En sano enempää – toivon tälle julkaisulle onnea ja menestystä. Juteini on monella tapaa vertaansa vailla.  


V-P. Bäckman, toim.
JUTEINI-KIRJA

Kirjoituksia
Jaakko Juteinilda.
Huwiksi ja Hyödyksi.
12 Laulua toimittajalda.
20x20 cm, 144 s.
© VPB Enterprises Marras Workshop 2008
www.marrasworkshop.com
Vammalan Kirjapaino 2008
ISBN 978-952-99050-4-1


Etusivulle